Joulukalenteri

16. Luku ja tämän seikkailun loppu Viime kerralla Julia ystävineen pääsi sisälle upeaan lumilinnaan, mutta nyt on edessä seuraava, jäästä tehty ovi jossa lukee hopeisin kirjaimin: "Rakkain Julia, vastaa kysymykseen oikein niin ovi aukeaa: Mikä on eläin jolla on neljä kaviota, kaksi siipeä ja yksi sarvi?" Julia katsoo hymyillen Miiaa ja huudahtaa: "Yksisarvinen!" Silloin jäinen ovi heidän edessään putoaa hohtavina hileinä maahan ja he näkevät suuren salin. Ja se sali on aivan täynnä väkeä! Hymyileviä keijukaisia, yksisarvisia, joulutonttuja, metsän eläimiä… Ja siellä vilkuttaa myös taikasauvaston Anella!  Ja salin perällä on hopeinen valtaistuin ja siellä istuu nainen jonka pitkähelmainen puku on valkoista hohtavaa silkkiä ja hopeinen kruunu loistaa hänen valkeilla hiuksillaan. Ja nyt tämä nainen nousee seisomaan, hymyilee ja katsoo suoraan Juliaan lempeillä sinisillä silmillään.  “Rakas Julia, tervetuloa valtakuntaani. Minä olen tämän satumaan kuningatar Silvera ja ...

15. Luku Viime kerralla Julia, Miia, Milosa ja Ruusu saapuivat suuren ja hienon lumilinnan pihaan, mutta jotta oven saisi auki, täytyy vastata oikein tällaiseen kysymykseen: "Mikä kukka on kaunis, piikikäs, tuoksuu hyvältä ja lensit sillä juuri tänne?" Julian kasvot kirkastuvat hymyyn ja hän hihkaisee: "Ruusu!" Suuren oven hienot koristekiemurat alkavat hohtaa hopeisina ja hitaasti, hitaasti ovi aukeaa. Sisällä linnassa on ihmeen kaunista: katto on korkealla ja päivänvaloa tulvii sisään jäisistä ikkunoista joissa näkyy kuurankukkia. Keskellä huonetta on upea jääveistos joka esittää siivekästä tyttöä ja se kimaltelee ihanasti.      Huoneen toisella puolella on toinen ovi, joka on kaiverrettu jäästä. Siinäkään ei ole minkäänlaista kahvaa, mutta siinä on hopeisella loistavat sanat: "Rakkain Julia, vastaa kysymykseen oikein niin ovi aukeaa: Mikä on eläin jolla on neljä kaviota, kaksi siipeä ja yksi sarvi?"

14. Luku Viime kerralla Julia, Miia, Milosa ja Ruusu innostuivat ajamaan vuoristoradalla ja nyt he makaavat maassa ihan vain siitä ilosta että maa ei liiku mihinkään.  Mutta kaikki eivät arvosta maan hievahtamattomuutta yhtä paljon: Ruusu pompahtaa pystyyn ensimmäisenä, koska se on vasta parin tunnin ikäinen ja haluaa nähdä maailmasta kaiken nyt heti! Malttamattomasti maassa ylös alas pomppiva patja pitää oikeastaan melko kovaa ääntä. Sellaista suhisevaa.  Siispä myös muut nousevat jaloilleen, venyttelevät hiukan ja kääntävät katseensa siihen suuntaan missä lumilinna oli näkynyt. Lumilinna on melko kaukana, mutta varmasti matka taittuisi hetkessä, koska hehän pystyvät lentämään!   Milosa ojentaa jälleen etutassujaan, joten Julia kaappaa sen syliinsä. Sitten Julia hihkaisee: "No niin, eiköhän lähdetä!" Ja niin nousevat ilmaan siivekäs ihmistyttö, siivekäs yksisarvinen sekä siivetön patja. Ja niin alkaa matka.  He lentävät yli helisevän kristallimetsän ja peilikir...

13. Luku Viime kerralla Julia kävi maailmanpyörässä Miian, Milosan ja Ruusun kanssa ja näki kaukana lumilinnan!  Onkohan se tosiaan lumikuningattaren linna? Sinnehän voisi mukavasti tehdä retken, nyt kun oli lentävä patjakin!  Mutta ensin vuoristorataan! Sinne he ovat nyt kaikki matkalla. Julia hyppelee hilpeästi ja siipien ansiosta kulku on hyvin kepeää, boing, boing, boing. Milosa ratsastaa Miian selässä ja Ruusu tekee taas sekopäisiä syöksähdyksiään, koska miksipä ei. Toivottavasti se ei kuitenkaan tee tuota enää sitten kun he muut matkustavat sen selässä!  Vuoristorata näyttää hurjan suurelta, varsinkin tästä ihan vierestä katsottuna. Julia katsoo ylhäällä kulkevaa rataa ja yhtäkkiä häntä alkaa vähän jännittää. Uskaltaako sinne oikeasti mennä? Entä jos sittenkin vain kävelisi pois ja tekisi jotain muuta? Mutta Miia on jo hypähtänyt vuoristoradan vaunuun etummaiselle penkille ja Ruusu hänen taakseen. Milosakin on kipittänyt viimeiselle penkille ja ojentaa nyt tassujaan...

12. Luku Viime kerralla lentävä patjamme Ruusu näki ensimmäistä kertaa ulkomaailman ja huvipuiston ja voi kun hän olikin onnellinen!  Nyt Ruusu nyökkäilee innokkaasti maailmanpyörää kohti, että sinne hän tahtoisi ensimmäiseksi.  Julia nostaa peukkunsa pystyyn. "Okei, mene sinä sinne! Minä menen vuoristorataan." Sitten Julia kääntyy mennäkseen Milosa sylissään, mutta pysähtyy sitten. Hän katsoo Ruusua, joka leijuu hitaasti ja alakuloisen näköisenä maailmanpyörää kohti. Miiakin katsoo Ruusun perään epävarman näköisenä.  Julia hymyilee ja pyrähtää Ruusun rinnalle, pukkaa sitä leikkisästi kylkeen. "Mennään yhdessä!" Ruusu näyttää heti piristyvän ja pian he kaikki kolme lentävät kilpaa maailmanpyörän luo. Ruusu voittaa ja tekee heti monta ilovolttia.  Sitten he kaikki tietysti ahtautuvat samaan maailmanpyörän vaunuun: Julia istuutuu penkille Milosa sylissään, Miia asettelee myös itsensä kömpelösti penkille istumaan siipineen kaikkineen ja Ruusu rojahtaa jalkatilaan heidä...

11. Luku Viime kerralla Julia sai kuulla tärkeän tiedon: hänen taikasauvansa toteuttaisi 3 uutta toivetta kunhan on ensin latautunut! "Kiitos paljon taikasauvasta Anella, se on ihan mahtava", sanoo Julia naiselle. "Eipä kestä, Julia", hymyilee Anella. "Nyt te varmaan tahdotte jo jatkaa seuraavaan paikkaan, mutta ehkä vielä tapaamme! Kaikkea hyvää teille! Täällä on ovi ulos." Anella avaa oven ja sieltä tulvii auringonvaloa ja hilpeää musiikkia ja raikasta ilmaa. "Kiitos paljon Anella, hyvää jatkoa sinulle!" hihkaisee Julia ja juoksee ulos Miia, Milosa ja patja kannoillaan. Patja pysähtyy ulkona kuin seinään. Sehän ei ole koskaan nähnyt mitään muuta kuin Anellan taikasauvaston ja sitäkin vain muutaman hassun minuutin. Julia huomaa patjan hämmennyksen ja taputtaa sitä rohkaisevasti.  "Lennetäänkö vähän katsomaan että millainen paikka tämä on?" Patja nyökkää ja niin Julia, patja ja Miia kohoavat ilmaan - mutta sitten Julia muistaa Milosan! ...

10. Luku Viime kerralla Julia toivoi lentävän patjan, joten nyt sellainen leijuu Anellan taikasauvastossa eli huoneessa joka on täynnä taikasauvoja. Mutta mikä on tämän hilpeän patjan nimi? Sellaisen kysymyksen Julia patjalta viimeksi kysyi ja nyt odotamme vastausta.  Mutta mitään ei kuulu. Ehkä patja ei ole vielä ehtinyt miettiä sellaisia asioita. Ehkä se ei osaa puhua. Millaisen nimen sinä antaisit tälle lystikkäälle lentävälle patjalle?  Julia taputtaa patjaa ja sanoo: "Älä murehdi, sinulle keksitään kyllä nimi sitten myöhemmin." Patja nyökkää tyytyväisenä, tai tyytyväiseltä se ainakin näyttää. Kukapa lentävistä patjoista niin varmasti tietäisi.  Julia katsoo taikasauvaansa, mutta nyt se on lakannut kiiltämästä! Julia kääntyy Anellaan päin ja kysyy: "Eikö tämä taikasauva toimi enää koskaan?" Anella hymyilee. "Kyllä se toimii, mutta sen täytyy ensin latautua. Sitten kun se alkaa jälleen kiiltää sinä voit taas toivoa toiset kolme toivetta, joten pidä sitä silm...

 9. Luku Viime kerralla myös Julia sai siivet ja hän lensi hienosti yhdessä Miian kanssa! Nyt Julia miettii, mitä toivoisi viimeiseksi. Olisipa hauskaa, jos olisi jotain minkä päällä hän ja Miia voisivat levähtää sitten kun siivet väsyvät.  Sitten Julian silmät kirkastuvat ja hän heilauttaa päättäväisenä taikasauvaansa: "Minä haluan lentävän patjan!" Tällä kertaa taikasauvan kimallepilvi muodostaa ilmaan suorakaiteen muotoisen kuvion, joka säihkyy niin kirkkaasti että jokaisen on pakko sulkea silmänsä. Kun valo katoaa, he avaavat silmänsä ja näkevät hilpeän näköisen patjan, joka tekee ilmassa kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä. Ilmeisesti patjan mielestä oli mukavaa että se oli nyt olemassa. Julia nauraa patjan tempuille ja menee sen luokse tervehtimään.  "Hei! Minä olen Julia ja tässä ovat Miia, Milosa ja..." Julia vaikenee hämillään, koska hän ei muista kuulleensa vanhan naisen nimeä.  Nainen nauraa iloisesti ja sanoo: "Minä olen Anella, tämän taikasauvaston hoita...

8. Luku Viime kerralla Julia valitsi itselleen taikasauvan ja muutti Miian ihan oikeaksi lentäväksi yksisarviseksi!  Nyt Julia miettii, mitä haluaisi seuraavaksi. Hän heilauttaa taikasauvaansa ja huudahtaa: "Minäkin haluan siivet!" Taikasauva alkaa taas säihkyä ja sitten kimaltelevaa tomua putoaa tähtisateena Julian päälle. Se kutittaa hiukkasen nenää ja Juliaa naurattaa.  Vasta kun tähtipöly on kokonaan laskeutunut, Julia uskaltaa kurkistaa olkansa yli. Toden totta, hänen selässään on nyt kauniit siivet! Värikkäät ja hennot kuin perhosella - tai keijukaisella!  Julia kokeilee heiluttaa siipiään ja oho! Ne nostavat Julian heti hiukan ilmaan! Julia virnistää Miialle ja Milosalle, jotka katsovat häntä ihaillen. Sitten Julia pomppaa oikein korkealle ja heiluttaa samalla siipiään ja niin hän lentää! Julia lentää ihan tähtitaivaskattoon asti ja huoneen ympäri, syöksyy alas säikäyttämään pienen Milosan ja kohoaa taas ylös, tekee pari volttia ja muuta kiepahdusta. Oi kuinka lent...

 7. Luku Viime kerralla Julia ystävineen päätyi huoneeseen joka on täynnä taikasauvoja. Sitten huoneeseen ilmestynyt nainen sanoi:  "Sinä voit Julia valita niistä yhden. Se toteuttaa sinun kolme toivomustasi." Nyt Julia katsoo taikasauvoja ja yrittää päättää, mikä niistä olisi hänen ikiomansa. Eräs kauniisti kiiltävä taikasauva tuntuu kutsuvan häntä loistollaan, joten Julia kurottaa sitä kohti ja ottaa sen käteensä. Silloin taikasauva alkaa kiiltää   entistäkin kirkkaammin!  "Se pitää sinusta", nainen sanoo hymyillen. "No niin, Julia. Mikä on sinun ensimmäinen toiveesi?" Julia katsoo Miiaa ja Milosaa, jotka istuvat lattialla ja katsovat häntä odottavasti. Sitten Julia katsoo hymyilevää naista.  Lopulta Julia sanoo: "Minä tahdon yksisarvisen jonka selässä minä voin lentää." Heti kun Julia on sanonut nämä sanat, taikasauva alkaa sädehtiä! Siitä lähtee leijailemaan kimaltelevaa tähtipölyä, joka j ää pyörimään Miian pään yläpuolelle. Miia katselee si...

 6. Luku Tervetuloa taas seuraamaan ihanan Julian seikkailuja satumaassa Miian ja Milosan kanssa! Viime kerralla ystävykset ihmettelivät höpsöä taloa. Sitten he löysivät talosta liukumäen johon he istahtivat ja... Huiii! Nyt he laskevat liukumäkeä alas! Ja se on ehkäpä pisin liukumäki ikinä! Se kaartaa oikealle ja se kaartaa vasemmalle ja sitten koko ajan oikealle oikealle oikealle... Se olikin spiraali! Ja sitten vielä viimeinen jyrkkä lasku - ja lopussa on hyppyri!!! AAAAAaaaaaa, huutavat kaikki kolme.  Mutta onpa merkillistä! Hyppyrin jälkeen Julia, Miia ja Milosa leijailevat maahan hitaasti ja kevyesti kuin höyhenet!  "Uudestaan!" hihkaisee Julia, ja Miia ja Milosa näyttävät olevan samaa mieltä. Mutta miten sinne ylös pääsee? Ja mikä paikka TÄMÄ on?  He katselevat ympärilleen. He ovat hauskan näköisessä huoneessa, jossa on tähtitaivaskatto ja lamppuna samanlainen lattiasta törröttävä kristallikruunu kuin siellä ihan ensimmäisessä huoneessa. Ja joka seinällä on pa...

5. Luku Viime kerralla ihana Julia piti hauskaa pomppulinnassa Miian ja Milosan kanssa.  Tällä hetkellä Julia makaa pomppulinnan pehmeällä patjalla Miia ja Milosa kainalossaan, mutta nyt hän avaa silmänsä ja nousee istumaan. Miia kohottaa unista päätään ja katsoo Juliaa kysyvän näköisenä.  "Mennäänkö sinne hassun näköiseen taloon?" ehdottaa Julia ystävilleen.  Miia pompahtaa salamana seisomaan ja Milosakin alkaa pyöriä innoissaan ympyrää. Ystävykset hyppäävät vielä kaikkein hienoimmat pomppunsa ja lähtevät sitten pomppimaan ovea kohti. Julia pysähtyy laittamaan kengät jalkaan ja kiirehtii sitten pehmeiden ja kimaltavien ystäviensä perään.  Hassun näköinen talo on hyvin hassun näköinen. Sen katto on kaikkein alimpana, sitten on ikkunat ja kaikkein korkeimmalla ovi, jonne pitää kiivetä tikapuita pitkin.  Julia lähtee rohkeasti kiipeämään tikapuita ylös Milosa olkapäällään ja Miia seuraa perässä. Vihdoin Julia on perillä oven luona. Hän avaa oven ja kurkistaa sisää...

4. Luku Ihana Julia on saapunut upeaan huvipuistoon Miian ja Milosan kanssa ja miettii nyt, minne tahtoisi ensimmäiseksi.  "Pomppulinnaan!" hihkaisee Julia sitten ja Miia alkaa heti hyppiä innosta.  He juoksevat auringossa kimaltavan pomppulinnan luokse. Miia ja Milosa säntäävät suoraa päätä pomppimaan, mutta Julia istuu pomppulinnan kynnykselle ja ottaa talvikenkänsä ja päällysvaatteensa pois. Ja kappas! Talvivaatteiden alla onkin kaunis säihkyvä prinsessamekko!  Tätähän täytyy testata, tuumaa Julia ja hyppää oikein korkealle. Alas tullessa hameen helmat nousevat hauskasti kimaltavaksi pilveksi hänen ympärilleen! Voi miten täydellinen pomppuasu! Julia testaa pomppuasuaan monta monta kertaa ja se on joka kerralla aivan yhtä hauska.  Mutta mitäs Miia ja Milosa ovat löytäneet? Julia pomppii heidän luokseen. Oho, täällähän on ovi toiseen isoon pomppuhuoneeseen! Ja tämän toisen pomppuhuoneen lattiassa on siellä täällä pieniä värikkäitä ympyröitä. Mitähän ne ovat? Julia h...

3. Luku Viime kerralla ihanan Julian pehmoiset kaverit innostuivat juoksentelemaan talvisen kauniissa satumaassa, mutta nyt on aika lähteä tutkimaan tätä uutta kaunista paikkaa. Mutta mihin suuntaan lähdettäisiin? Julia katsoo vasemmalle ja näkee hopeisina säihkyviä puita, heliseviä jääpuikkoja oksillaan. Julia katsoo suoraan eteenpäin ja näkee auringon, sateenkaaren ja pienen suloisen kylän. Julia katsoo oikealle ja näkee jonkin matkan päässä suuria rakennelmia. Olisikohan se huvipuisto? Ainakin siellä näyttäisi olevan suuri maailmanpyörä, joka pyörii hiljalleen ympäri. Ja tuolla näyttäisi olevan vuoristorata. Ja jos oikein tarkasti kuuntelee, hilpeä musiikki taitaa kuulua tänne asti.  Julia katsoo sylissään olevaa Milosaa ja maassa malttamattomana hypähtelevää Miiaa ja kysyy: "Mentäisiinkös huvipuistoon?" Miia alkaa innoissaan pomppia entistä korkeammalle ja Milosakin tuhisee touhukkaasti. Sinne siis! Miia pinkaisee matkaan ja Julia juoksee nauraen perässä, pitäen Milosaa t...

2. Luku Eilen kuulimme, kuinka ihana tyttö nimeltä Julia päätyi satumaahan pehmoisten ystäviensä Miian ja Milosan kanssa.  Ja voi millainen satumaa se olikaan! Aurinko paistoi ja lumi kimmelsi kauniisti sen valossa, mutta silti ei tuntunut yhtään kylmältä. Julia kummasteli tätä mutta huomasi sitten, että hänelle oli ilmestynyt päälle juuri sellaiset lämpimät talvivaatteet joista hän kaikkein eniten piti. Puissa roikkui säihkyviä jääpuikkoja ja taivaalla hohti upea sateenkaari, vaikka niitä yleensä näki vain kesällä.  Mutta sitten tapahtui kaikkein ihmeellisin asia! Miia ja Milosa alkoivat ilakoida Julian ympärillä! Julia katsoi niitä ja nauroi, niin hauskalta näytti niiden ilonpito. Miia pomppi ympäriinsä tasajalkaa kuin pieni kilipukki, hyps pomps pomps, ja Milosa kipitteli lyhyillä jaloillaan ja kiepahti kuperkeikan aina silloin tällöin, varmaan vahingossa tai ehkä sittenkin tarkoituksella. Kun Miia ja Milosa olivat riehuneet tarpeeksi, ne tulivat taas Julian luo. Mil...

  1. Luku Olipa kerran ihana tyttö nimeltä Julia ja häntä rakastettiin valtavan paljon. Julia asui kerrostalossa Kulosaarella yhdessä Aino-siskon, Olivia-äidin ja Joni-isän kanssa ja koti oli Julian mielestä kaikkein paras paikka maailmassa. Siellä oli turvallista ja mukavaa ja kaikki rakkaimmat ihmiset. Mutta eräänä päivänä Julia pääsi seikkailemaan! Se oli niin huikean hieno seikkailu, että se täytyy kirjoittaa tähän muistiin. Näin kaikki alkoi.  Oli rauhallinen ilta joulukuussa. Jouluvalot ja koristeet tekivät kodista ihan satumaisen kauniin, kaikkialla kimmelsi ja säihkyi. Myös Julian pehmoiset kaverit Miia ja Milosa kimalsivat jouluvalojen loisteessa. Julia silitti vasemmalla kädellään Miian vaaleanpunaista turkkia ja oikealla kädellään Milosan liilaa turkkia. Milosalla oli pehmoinen valkea masu. Miialla oli sateenkaarenvärinen sarvi ja sateenkaarenväriset korvat ja sateenkaarenväriset jalkapohjat.  Mutta sitten tapahtui jotain hyvin merkillistä! Miian ja Milosan tur...