14

14. Luku

Viime kerralla Julia, Miia, Milosa ja Ruusu innostuivat ajamaan vuoristoradalla ja nyt he makaavat maassa ihan vain siitä ilosta että maa ei liiku mihinkään. 

Mutta kaikki eivät arvosta maan hievahtamattomuutta yhtä paljon: Ruusu pompahtaa pystyyn ensimmäisenä, koska se on vasta parin tunnin ikäinen ja haluaa nähdä maailmasta kaiken nyt heti! Malttamattomasti maassa ylös alas pomppiva patja pitää oikeastaan melko kovaa ääntä. Sellaista suhisevaa. 

Siispä myös muut nousevat jaloilleen, venyttelevät hiukan ja kääntävät katseensa siihen suuntaan missä lumilinna oli näkynyt. Lumilinna on melko kaukana, mutta varmasti matka taittuisi hetkessä, koska hehän pystyvät lentämään!  

Milosa ojentaa jälleen etutassujaan, joten Julia kaappaa sen syliinsä. Sitten Julia hihkaisee: "No niin, eiköhän lähdetä!"

Ja niin nousevat ilmaan siivekäs ihmistyttö, siivekäs yksisarvinen sekä siivetön patja. Ja niin alkaa matka. 

He lentävät yli helisevän kristallimetsän ja peilikirkkaan järven jään ja soman kylän jossa on ihan pikkiriikkisiä pyöreitä taloja, mutta missään ei näy minkäänlaista liikettä. Missäköhän kaikki ovat? 

Nyt Julian siivet alkavat väsyä, mutta onneksi hän ja Milosa pystyvät lepäilemään Ruusun päällä. Sieltä onkin hauska katsella ohi kiitäviä maisemia. Ja tuolla näkyy jo lumilinnakin! Se on hyvin suuri. Asuukohan siellä tosiaan lumikuningatar vai joku muu?

Lumilinna näkyy jo ihan selvästi. Se kimaltelee kauniisti auringossa ja sen katolta kiertyy maahan useita hauskan näköisiä liukumäkiä. Tuo on varmasti kiva paikka! 

He laskeutuvat lumilinnan pihaan ja astelevat ovelle, mutta ovessa ei olekaan minkäänlaista kahvaa! Lappu ovessa kuitenkin on ja siinä lukee näin: 

"Rakkain Julia, vastaa kysymykseen oikein niin ovi aukeaa:
Mikä kukka on kaunis, piikikäs, tuoksuu hyvältä ja lensit sillä juuri tänne?"